Olen kannustinloukussa nyt, sekä tulevaisuudessa yhä pahemmassa.

 

Olen kannustinloukussa nyt, sekä tulevaisuudessa yhä pahemmassa.

Olen todellisesti harmissani, että joudun kirjoittamaan tästä. Olen töissä käyvä opiskelija, kuten myös ruokakuntaan kuuluva kämppis. Joulukuussa törmäsin ensimmäistä kertaa, että minun oli oikeasti rajoitettava työn tekoa, ei itseni vuoksi, vaan tukijärjestelmän.

 

Havainnollistetaan asiaa:

Asumistuen kaava: 0,8 x (hyväksyttävät asumismenot (652) – perusomavastuu).

Perusomavastuun kaava: 0,42 x [T – (667 + 111 x A + 246 x L) (T=tulot, A=aikuiset, L=lapset)

 

(Eli omassa tapauksessa maksimi asumistuki on 521,6 euroa. Perusomavastuun tulojen alaraja 889 (kahdelle henkilölle). Käytännössä voimme molemmat tienata nykyisin kuukaudessa 445 euroa, ja lisäksi kela suorittaa 300 euron ansiotulovähennyksen tuloista, eli 745 euroa per henkilö.)

Jo pitkin vuotta järjestelmä on aiheuttanut excelöintiä ja harmaita hiuksia. En halua tilanteeseen, jossa tulorajat ylittyvät liikaa, leikkauksien jälkeen olisi sitten käytännössä pakko käydä töissä. 700 euroon ei vaadita kovin suurtakaan työpanosta.

 

Kysyn nyt suoraan, miksei systeemiä rakenneta työhön kannustavaksi?

Ei tietenkään kukaan halua, että omia tukia leikattaisiin, kun muut opiskelijakaverit elävät tukien varassa. Ymmärrän toki, että yhteiskunnan tuet ovat vain niitä tarvitseville ja väliaikaista apua varten. Itse karsin hieman liioitellen lähes puolet joulukuun vuoroista pois, kun valkeni tienestien määrä. Tämä on itseni lisäksi myös yhteiskunnan verotuloista pois.

Raipan sijasta, voitaisiinko kannustaa?

Mielestäni aika hurjaa, että jatkossa muutoksen myötä lähes puolet jokaisesta tulorajan ylittävästä eurosta vaikuttaa tukien määrään negatiivisesti. Lisäksi 300 euron ansiotulovähennys kaavailtiin poistettavaksi. Puhumattakaan 10 000 euron varallisuusrajasta asumistuessa, tuonhan tienaa keskivertoa laiskempi nuorukainen lukion ohella + intin päivärahoilla ja työskentelemällä kesän ennen jatko-opiskeluja. Nämä muutokset eivät kannusta yritteliäisyyteen, säästämiseen tai sijoittamiseen. Ne kannustavat tukien varassa loisimiseen ja rahojen ryyppäämiseen. Lisäksi parisuhteessa olevat, aika uskomatonta, että voi tienata vain 100 euroa enemmän vrt. yksin asuvaan (jos nyt ei huomioida ansiovähennystä).

Halooo poliitikot? Suomalaisten sijoitusvarallisuus tai kansantalous ei lähde näillä kuuhun, pikemminkin mörnitään vielä seuraavatkin kymmenen vuotta. Harvassa puolueessa on talousosaamista, mutta kokoomuksen esiintyminen toisinaan sijoittajia edistävänä puolueena on harhaanjohtavaa. Toisaalta hienoa, että OST 2.0 meni vihdoin läpi, mutta kaikkea ei ehkä ajatella loppuun asti.

Petraukset! Miten itselleni järjestelmä olisi kannustavampi. Tai mikä olisi mielestäni parempi suunta Suomelle?

Ihmiset tuskin jatkossakaan haluavat luopua tukien suomasta vapaudesta. Ne ketkä ovat kaikkein ahkerimpia, säästäväisimpiä ja tuottavampia, ei tulisi rangaista. Kannustetaan ihmisiä mieluummin siten, että esimerkiksi tulojen alarajan paukkuessa ei leikata tukea, vaan verotetaan sen ylittävää tuloa rankemmin. Tällöin valtio saa enemmän verotuloja ja opiskelijan ei tarvitse varoa työntekoa leikkurin pelossa. Pätee myös muihin kuin opiskelijoihin. Varmasti jokainen satunnaisesti töitä tekevä valitsee pikemmin 50% veron kuin 50% tukileikkurin.

Ja varallisuusraja ei ole nykyisenään tullessaan mitään muuta, kuin pakotteena piilottaa varallisuus. Useimmat nostavat käteiseksi ja etevimmät piilottavat sijoitusvakuutuksiin tai yhtiöjärjestelyihin. Äkkiähän siinä hupenee säästöt vuokraa maksaessa. Mielestäni hieman erikoista, että jo valmiiksi niukan varallisuuden omaavat ihmiset halutaan myös pitää varattomina. Eikö olisi kansakunnan etu, kun jokainen suomalainen hoonaisi kuukausisäästöillä pörssiin, tai taloudenhallintaa pohdittaisiin laajemminkin.

Saarnaajille. Mutta hei, kyllä, tuet ovat väliaikaisia. Ja on etuoikeus, että opiskelusta jopa maksetaan ja saa edullista lainaa. Ja kyllä, opiskelijat eivät ole päähän potkittu joukko (maailman mittakaavassa). Ärsyttää monen opiskelijan löyhä asennoituminen opiskelemiseen. Käydään etäluennolla pari kertaa viikossa ja valitetaan kun on niin rankkaa, tai rahat eivät riitä. Mielestäni olisi kohtuullista, että täysipäiväinen opiskelija asennoituu opiskelemiseen samalla tavoin, kuin 37 tunnin työviikkoa tekevä ikätoverinsa. Ei nyt sillä, että asiat olisivat suoraan verrannollisia, mutta edes 20 tunnin opiskeluviikko olisi mielestäni tavoiteltava asia. Yliopistot ovat kaukana siitä glooriasta, mitä ne joskus olivat, ei ihmiset edes ymmärrä olevansa akatemiassa - tämä on jo toisen kirjoituksen aihe.

Mutta ihan oikeasti, näillä raiteilla me ei nousta kuopasta.

 

21.1.2024, 0313